Repoveden Kansallispuisto

Pääsiäismaanantaina otettiin päivän patikka retki Repoveden kansallispuistoon. Puisto sijaitsee Kouvolan kupeessa, hetken matkan päässä Vekaranjärven varuskunnasta. Osa puistosta kuuluu Pahkajärven ampuma-alueeseen ja siellä on liikkumiskielto. Meiltä matkaa kerty Repovedelle reilut 170km. Matka suju kivasti, vaikka kirosinkin vihaamiani pilviä! Olin aivan varma että taivas on pilvenpeitossa kun päästään perille, ja auringonpaistetta saa vaan toivoa. Mutta toisin kävi! Perillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta<3

Ukko oli jo aikasemmin tutkinut reittejä, me päädyttiin viiden kilsan Ketunlenkkiin. Se kiersi osan Kapiavedestä, jonka varrella oli käsikäyttönen Ketun lossi, Lapinsalmen riippusilta ja miljoonat mahtavat maisemat! Onneks lähdettiin tälle reitille, mini-ihminen ei varmasti olis jaksanu hirveesti pidempää matkaa kävellä. Osa matkasta oli melko raskasta maastoa, ylä-ala-javaikkamitä mäkeä. Viiden kilsan matka tuntui viideltatoista!

Edellisenä iltana hokasin, että en omista mitään muuta lenkkarin tapasia ulkokenkiä kun superstarit ja converset. Kummatkaan ei siis soveltuvia maastoon saatika pitkään kävelyyn. Päätin sitten uhrata Niken salitossut ulkokäyttöön.. TOIMII! Oli tosi hyvä kävellä, eikä tullu jalat yhtään kipeiks. Vaikka nää kyseiset tossut on tosi pehmee pohjaset, oli ne mun mielstä parhaat kävellä kun mitkään muut :) Hyvä syy siis ostaa uudet, kivan väriset salikengät.. tai kahet!

 Vettä, vettä, vettä. Ihanat maisemat oli jo ensimmäisten metrien jälkeen kun päästiin parkkipaikalta :)

Vaikkakaan en osaa kuvata, tykkään kuvata. Luontoa, ihmisiä ja varsinkin toisten tankoilua. Yleensä ottaen kaikille reissuilla, on sitten ollu kyse etelän reissuista tai Norjan reissuista, aina oon kameran takana. Hyvin harvoin kameran edessä.. ellen temppuile :D

Puut oli tooodella korkeita! Ja oudonnäköisiä kun ei ollut lehtiä, vaikka tuntu ihan kesältä. Demon alias Demppa/Pönö/Möhö/Karvamöllikkä/Dingle ym. rakkaalla lapsella on monta nimeä, oli ihan elementissään kun sai juosta vapaana pitkin polkuja! Vaikka lemmikkieläimet olisi pitänyt pitää kiinni, välillä..vanhingossa(koko matkan) hän sai kyllä juosta vapaana. Aina kyllä laitettiin kiinni, jos tuli muita ihmisiä ja/tai koiria vastaan. Meidän karvakorva on kyllä niin kiltti ja tottelevainen, että sitä voi pitää irti vaikka keskustassa :)

Me kierrettiin reitti ns. väärinpäin, alotettiin lossin puolelta eikä riippusillalta. Tässä pällistellään Ketunlossia jolla piti päästä toiselle puolelle. Arvatkaa vaan kuka meistä kolmesta pääsi kiskomaan meidät toiselle puolelle? ;)

Hauska vehje! Talvella ei tosin käytössäm jostain kumman syystä! Pohdittiinkin, että onkohan yhtä hieno paikka jos menis käymään talvella? Onko kukaan käynyt? Osaako Mömmömaaria vastata tähän? :)

Toiselle puolelle kun päästiin, yritettiin ottaa yliällöttäväsöpöstely- varjokuva. Kuten kuvasta näkyy, se ei oikeen näytä pusuttelulta :D

Tällaisilla oransseilla pampuloilla oli merkitty reitit puuhu, ei päässy eksymään. Vaikkei sitä varmaan olis eksyttykkään kun oli oma Erä-Jorma mukana ;D

Kun päästiin toiselle puolelle ja ihmeteltiin oudonnäköisiä puita, selvisi reitin varrella olevista tietopläjäyshommeleista, että puita poltetaan reilun metrin matkalta (alhaalta ylös siis), metsäpalojen ehkäisemiseksi ?! Ja että palaneessa puussa asustavan eliöt/öliöt/mitälie pääsee kasvamaan.. aika oudolta kuullostaa :O No enivei, siellä oli ensinnäkin todella karun näköstä ja paljon poltettuja, eläviä puita!

Matka jatku, ja tultiin ihan erilaiseen metikköön;  Vähän kun Aarniometsään. Näkymä oli ihan kun jostain fantasia elokuvasta, ihan koskematonta metsää, paljon kaatuneita (ja muutama kaadettu)  sekä pystyyn kuolleita puita. Sammalta ja tiheetä pöpelikköä. Karvamöllikkä pyöri innoissaan täällä(kin!) maassa ja raahaili keppejä. Mini-ihminen kiipeili kaatuneilla puilla, ja tasapainotteli poseeraten :) Pithän se äitinkin poseerata, olis edes muutama kuva sieltä kameran toiselta puolelta :)

Matkalta löydettiin nuotiopaikka, missä päätettiin pysähtyä syömään evästä, vähentämään vaattetta ja ihastelemaan maisemia. Mielettömät maisemat järvelle! Sielu lepäs hiljaisuudessa ja auringonpaisteen lämmössä<3 Välipalaksi naukkailtiin eväsleipiä ja pähkinöitä.. ja ehkä muutama Pringlessi. Ihan vaan energian saamiseks! :D

Perinteiset urbaanitpoleilut piti kokeilla. Tällä kertaa testissä oli perhoskässäri ja krusifiksi :D

Eväät kun oli popsittu ja temppuilut temppuiltu, jatkettiin matkaa niille surkuhupaisille kallioille.. Matkalla nähtiin jo yks käärme.. kummasti alko koira vetämään vettä kohti, ja siellä se pällisteli! Onneks oli rantakäärme. Pelästys oli kun perkeleestä, mutta enemmän oli edessä! Kallion vierustalle kun päästiin, onneks mukavat kanssaretkeilijät varotteli kahesta käärmeestä polulla. Hirvee tömistely ja vauhdilla ohi. Paniikki alko jo kasvaa ja mieli teki autolle takasin!

Siellä mennään kärmespolulla.. Jylhät oli maisemat! Aurinko porotti täysillä kallioon ja kivikkoon, kas kummaa kun siellä muutamat sihisijät viihtyvät.

Tuli pikkasen nopeesti käpyteltyä silmä kovana kallioiden ohi! Mini-ihminenkin oli niin paniikissa, että hyvä kun ei taju lähteny!

Onneksi ei Koikelia päässy kärmekset purasemaan, vaikka hän kovasti koitti niitä metsästää :) Toinen pääsi autuaan  nautinnollisesti välillä pulaamaan veteen, voitteko uskoa, että hän on puolikas Rottweiler? :D

Matkan jatkuessa kohti makkaran käristyspaikkaa, törmättiin katkenneeseen puuhun. Luonnonvoimat oli näyttänyt mahtinsa kovalla tuulella.

Makkaranpaisto paikka oli tosi kiva. Kalliolla ihan veden ääressä. Alhaalla oli laituri, missä käytiin köllöttelemässä ennen ja jälkeen sapuskoinnin. Aurinko<3 Notskipaikalla oli puita valmiina, itse sai kirvestellä, oli myös aika monta perhettä ja pariskuntaa koiriensa kanssa, mutta hyvin mahduttiin kaikki. Toiset istuivat syömässä pöytien ääressä, toiset kalliolla samalla ihastelemassa maisemia.

Mahat täynnä makkaraa jatkettiin matkaa, ja mini-ihminen jäi lukemaan reitin varrella ollutta tietopläjäystä, tunteella luettiinkin ;)

Ei ollut mikään mummojen ylämäki, mikä tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan! Ihan hiki tuli reppu selässä ahertaessa mäkiä ylös nimim. en omaa minkäänlaista kuntoa!

Kun päästiin kallionpäälle, Möhöä ei vielä väsyttänyt yhtään! Piti siinä yksi pääsiäismunakin syödä, mikä oli ihan vahingossa ajautunut pakatessa repun pikkutaskuun ;> Ja piti taas kokeilla luontotankoilua, tällä kertaa vinon Vinvertin muodossa. Mitä nyt pari nirhaumaa tuli hauberiin..

Poluapitkin kun lähdettiin kävelemään kohti portaita alas, vastaan tulevat ihmiset varotteli taas käärmeistä. Mini-ihminen paineli jo edellä, eikä tietysti ymmärtänyt, kun kanssa retkeilijät varoittelivat englanniksi. Äkkiä hirveellä paniikkihuudolla lapsi takasin, ja taas silmä kovana nopeasti rappusille. rappusia kun lähdettiin laskeutumaan alas, niin sieltä se sihinä ja lhtien rapina vasta kuuluikin! Hyi että teki pahaa, ja meinasi paniikki iskeä! Mini-ihminen vieressä hokee ettei voi hengittää ja alkaa oksettamaan, oli pieni el paniik. Yritä nyt siinä itse olla panikoimatta ja skarpata toista ummet ja lammet juttelemalla! No, onnistuin olemaan siirtämättä omaa paniikkia mini-ihmiseen, ja päästiin kivikosta ohitse!

Kun päästiin vielä yhdestä kärmesepisodista, niin loppumatka riippusillalle menikin jo rattosammin. Matkan varrella oli tosi hienoja käppyrä puita! :)

Lapinsalmenriippusilta on kymmen metrin korkeudessa ja matkaa on about 50 metriä puolelta toiselle. Kyllä vähän jännätti, mutta yllättävän lungisti sen pysty kävelemään :)

Väsytti niin paljon kotimatkalla, että vedin pienet tirsat autossa.. sillä aikaa kuski kirosi pääsiäisen paluu liikennettä; aina ei mee nallekarkit tasan! :D 

Ihanaa laatuaikaa perheen kanssa<3

Paluu pitkän hiljaiselon jälkeen.. ja Blogihaaste :)

Piiitkäänpiiitkän hiljaiselon jälkeen iski inspiraatio! Paljon on tapahtunu ja sattunu sitten... viime syksyn! :) Oikeen jalan takareisi-pakara rikkokin on jo paljon parempaan päin, ,vaikkakin muut osa kroppaa alko jokin aika sitten prakaamaan, onneksi joku pieni älynhäiväys pisti taas himmaamaan tahtia.

Oon ohjannut viime lokakuusta lähtien Riihimäen Hyvässä kunnossa tankotunteja, sekä nyt tamminkuun alusta Hyvinkäällä myös. Ohjaaminen on aivan mahtavaa! Ihana nähdä kun oppilaat edistyy ja iloitsee omista saavutuksista, OMAKIN FIILIS JA MOTIVAATIO KASVAA! :)

Pääsiäisen pitkät vapaat ja ihanat ilmat on tullu enemmän kun tarpeeseen. Ärsyttävä, kylmä, sateinen ja masentava "talvi" on takana ja kesä on edessä<3 Korkattii kesä stageilut sunnuntaina, järven rannalla laiturilla; aurinko paistoi ja lämpömittari näytti sen 20astetta! Laitan muutamia kuvia tähän postaukseen sinne tänne.

Sain myös blogihaasteen mahtavan taitavalta Saijalta. Suosittelen kurkkimaan blogia, siellä on sirkustelua että tankoilua. Itse kuulun vakkarilukijoihin :) Haasteessa on siis keksittävä 11 faktaa itsestä, vastata haastajan 11 kysymykseen, keksiä itse 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa. Hyvähän tääkin on tehä pois alta, näin puolenvuoden jälkeen :D


Haastajana oli siis Saija, http://danceasfast.blogspot.fi/

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa itsestään 11 faktaa. 2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille. 4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.


Kohta 1. 11 Faktaa meikäläisestä


1. Oon ihan täysin hurahtanut tankotanssiin! Alotin lajin tammikuussa -12 eli reilu pari vuotta sitten. Ennen tämän harrastuksen löytämistä, en olin melken totaalinen sohvaperuna, olin yhtä notkea kun tyttönorsu. Eli aivan kankee! Taitoa ja venyvyyttä on matkan varrella karttunut, koska olen äärimmäisen kriittinen ja pikkutarkka itteeni kohtaan. Nälkä kasvaa syödessä ja mikään ei riitä! En halua olla huono tai huonoin, koska tää on ainut asia missä oon ollut hyvä. Ittensä kanssa kilpaileminen ja itsensä voittaminen on parhautta!

2. Rakastan spagaatteja! Missä muodossa vaan; tangolla, maassa, ilmassa, puussa! Spaguja voi venytellä missä vaan! :)  Oon niin koukuttunut venyttelyyn ja venyvänä pysymiseen, että uhrasin salinkin! Käyn vain satunnaisesti salilla jalkoja pumppaamassa. Rakastan myös erityisesti tangolla tehtäviä spagu liikkeitä, ne on niiiin kauniita. Silloin kun näkkileipänä alotin tankoharastuksen, ihastelin kaikki notkeita ihmisiä. Ajattelin että musta ei ikinä ole venymään tommosiin epäloogisiin asentoihin! Mutta kappas, tahdolla ja pitkäjänteisellä duunilla nekin saatiin selätettyä! Puoli vuotta sitten oikee jalka, eli se "parempi" puoli romuttu aivan venyttely kelvottomaksi, jolloin kaikki venyttely meni sille huonommalle puolelle. No, nyt rikkonainen jalkakin melkein venyttely kunnossa, Hurrraaa! \o/

3. Voin syödä samaan aikaan ruokapöydässä vaan harvojen ihmisten kanssa. Johtuen siitä, että omistan yliherkän kuulon. Mässytys ja hampaitten kolina saa aikaan melkein raivoreaktion. En myöskään siedä ihmisiä jotka ahmii ruokaa, posket pullollaan ja tuhisee samaan aikaan. Pahinta on jos vielä sattuu puhumaan ruoka suussa! 

4.  Kuvaan treenejä. Melkein joka kerta, joka paikassa. Oon niin koukuttunut mm. instagramiin. Puhelimessa ja läppärillä on valehtelematta satoja jossei tuhansia kuvia.. ja videoita. Osa syy miks kuvaan paljon on se, että näkee kehityksen. Ja toiseks, oon niin kriittinen itteeni kohtaa. Suurin osa ensiotoksista on sellasia mitkä lentää romukoppaan, on siellä sitten koukut polvet tai nilkat taikka ei oo suorat linjat tai nätti asento. Aina voi kaikkea parantaa, ja pitkääkin parantaa!

5. En omista notkeeta selkää. Tai ainakaan sellasta notkeeta minkä omaan silmään näkisin notkeeksi. Se, että ihminen menee kaksinkerroin, on mun mielestä notkeeta. Jos jotain olisin toivonut syntymälahjaks, niin sitä että olisin voinut olla esim. rakentunut kuminauhoista. Mun selkä venyyntyy äärettömän hitaasti, mikä ärsyttää, omaanhan niinkin hyvän luonteenpiirteen kuin kärsivällisyys ;) Ja mikä ärsyttävintä, en ikinä tule saamaan niin notkeeta ja taipusaa selkää kun haluisin. No eiveis, eteenpäin sano mummo lumessa!

6. Musta on tullut pinnallinen. Rakastan rusketusta. Oli se sitten auringosta tai solariumista. Tällä menolla kuolen ihosyöpään nelikymppisenä, mutta kuolenpa sitte kauniin ruskeena! :D Rakastan myös ripsiä!  Nyt on menty hetki ilman ripsienpidennyksiä, ja olo onkun syöpäläisellä! Mutta onneks kesä tulee ja ripset sen mukana. Nyt on omat ripset saanu lepoa ja päässy kasvamaan. Tykkään myös treenivaatteista. Mitä enempi sen parempi. Pakkoneuroosina huomattakoon myös sukkien mätsääminen treenivaatteisiin!

7. Perhe on elämänsuola! Rakastan mun perhettä ja kaikkia perheenjäseniä ylikaiken. Antaisin mitä vaan ja tekisin mitä vaan niiden puolesta (tähän luen myös kaikki perheenjäsen-lemmikit!). Omistan todella vähän sukulaisia, mitä vähemmän, sen enemmän! Mulla on todella läheiset välit äitiin ja siskoon, tekemisissä ollaan melkein päivittäin. Vaikka omistan muutaman todella hyvän ystävän, voin silti sanoa että kukaan niistä ei ole niin hyvä ystävä kun äiti ja sisko, ne on mun parhaat kaverit! Tää "lähiperhe" on myös äärettömän rakas; Tytär, Ukko ja Karvakorva. Ne on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu, enkä vois toivoo ihanampaa perhettä. Toisin sanoen, tykkään vähistä ihmisistä, mutta sitäkin enemmän<3

8. Ruokaan ja syömiseen liittyvät pakkomielteet. Vaikka oon jo päässy aika paljon yli ruokaan, sen syömiseen ja näyttämiseen liittyvistä asioista, jotkut vaan on pinttyneet päähän! En esimerkiksi syö mitään "tavallista" jugurttia sillon kun syön. Ei mitään tavis mansikkaa, mustikkaa, banaania. Mitä erikoisempi sen parempi! Oon myös visuaalinen syöjä; jos ruoka näyttää sellaselta miltä en halua. En syö sitä! Ihan ykkösenä on paistettu kananmuna: keltuaisen pitää olla ehjä, ja pikku paistinpannulla paistettu, en syö jos on tavallisen kokosella. Hyvänä kakkosena tulee se, miten ruoka on lautasella. Salaatti ei saa koskea muihin ruokiin, eikä sitä mielellään laiteta samaanaikaan suuhun kun esim. perunaa tai mitään muutakaan. En myöskään syö millätahansa ateriavälineillä, jos ne ei ole sellaset kun haluan, vaihdan ne. Syön hitaasti, nautiskelen, vihaan hoputtamista. Voin viettää ruokalautasen parissa hyvinkin puoli tuntia :D Kaikennäköstä muutakin löytyy: en syö kun pyöreetä lettua, otan mukin kaapista sen mukaan mikä fiilis on, raflassa syön ensin kasvikset sitten perunat ja ihan viimisenä vasta pihvin, järjestystä muuttamatta.

9. Vihaaminen ja oudot tavat. Vihaan paljon erinäisiä asoita. Ihmisiä, varpaita, pilviä, mässytystä, raapimisääntä, ötököitä, kylmää, kiirettä, rutiineja, tavallista elämää, huonoja häviäijiä, odottamista, listaa vois jatkaa loputtomiin. Pessimisti ei pety ja siks mun perusilmekin on varmaan mökötys, vaikka ei mökötyttäiskään :) Kaikkiin muihin outoihin taipumuksiin luetaan vielä se, että putsaan korvat vähintään kolme kertaa päivässä, nukkumaan mennnessä en voi pitää silmiä auki kun valo sammuu, jos kävelen esim. autolta kotiovelle tai autosta ostoskärryille ym. lasken aina mielessä askeleita, ja jos on pariton luku, pitää ottaa vielä yks askel, ambulanssin ynnä muun hälytysajoneuvon äänen kuullessani, mietin/pohdin/soitan kaikki läheisimmät läpi jos en tiedä missä ne on (aina hyvällä tekosyyllä!), varpaita vihaan niin paljon, etten voi nukku saman peiton alla, ellei omat jalat ole kietoutunut peittoon nii, ettei toisen varpaat koske muhun. 

10. En (melkein) koskaan siivoa. Siivouksen hoitaa ukko.. niin myös kokkauksen. En tykkää imuroida, pestä lattioita taikka pyyhkiä pölyjä, se on ihan vihoviimenen homma! Ainut siivoukseen liittyvä mitä teen, on pyykin pesu. Muuten elän kotiprinsessan elämää. Mua ei yhtään haittaa vaikka hiekka vähän narskuu jalkapohjissa kävellessä, tai jos tavarat olis vähän hujanhajan. Itseasiassa, jos en olisi naimisissa himosiivoojan kanssa, eläisin kun sika pellossa. 

11. Olen tunteella elävä ihminen. Monessakin sen asian merkityksessä. Tästä johtuen hamstraan paljon asioita ja tavaroita. Tästä hyvänä esimerkkinä varastossa olevat kaksi jätesäkillistä pehmoleluja, mitä ei voi heittää pois tai antaa eteenpäin, koska kaikilla on joku tarina ja merkitys. Ne on kaikki tullut jostain ja niillä on nimi :D Laatkikossa on edelleen yksi lusikka lapsudesta, jolla syön melkein kaikki lukoitavat ruuat, muut ei kelpaa ellei juuri tämä The Lusikka ole pesussa. Omistan edelleen vaatteita lapsuus ja nuoruus ajalta, mitä niitäkään ei voi heittää pois/eteenpäin, koska ne on saatu joltain tietyltä ihmiseltä. Myöskään mitään mini-ihmisen askarteluja ei voi laittaa pois, kaikki pitää sailöä, kaikki. Itken myös paljon, itseni ja muidenkin puolesta, hyvästä ja pahasta ja kaikelta siltäväliltä :)





Kohta 2. Haastajan 11 kysymystä minulle


1. kuinka monta leukaa vedät?

Tällä hetkellä en tiedä tarkkaa lukemaa, tarkastan asian! Enemmän se on varmasti kun pari vuotta sitte, silloin ei mennyt yhtään :)

2. Mikä elokuva on lähiaikoina herättänyt eniten tunteita, ja miksi? 

Ehdottomasti puhdistus. En suosittele sitä kenellekkään! Vaikka tykkään eniten suomalaisista leffoista fantasian ohella, tätä kyseistä elokuvaa en voinut katsoa loppuun. Alkoi niin paljon yököttämään ja ahdistamaan ja näin siitä painajaisiakin!

3. Kerro 3 parasta asiaa sisaruksistasi? Jos sinulle ei ole, niin parhaasta kaveristasi.

Omistan siskoni Liinun, parin viikon päästä 18vuotta. Yksi rakkaimmista<3

* Siskon kanssa on aina hauskaa! Siskon kanssa voi hölmöillä vaikka kuinka paljon, tuntematta itseään senttiäkään tyhmäksi ( tai siis voi olla oma itsesensä :D)
* Sisko on maailman ihanin, huolehtivaisin ja hauskin täti! Mini-ihminen rakastaa tätiään yli kaiken, koska täti aina hassuttelee ja leikkii, hoivaa ja huolehtii. Senttiäkään ei tarvitse huolehtia, jos mini-ihminen on täti hoivissa :)
*Sisko tekee hyvää ruokaa ja hyviä kakkuja/leivonnaisia/pullia/piirakoita mitä vaan, mistä isonsiskon hanuri leviää! :)

4.  NYT-liitettä mukaillen: mikä on lempituoksusi ja missä sitä voi haistella?

Ihan parhaita tuoksuja on kesäkuumalla metsässä, missä aurinko porottaa maassa lötköttäviin kuivuneisiin havunneulasiin, tästä tuoksusta tulee ihan mieleen lapsuus. Tunnetusti myös bensa haisee hyvälle ja tietysti irtokarkkien teollinensokerihaju.. mmmmm!

5.   Onko sinulla jokin erikoinen lahjakkuus? Mikä?

En tunne omaavani mitään erikoista lahjakkuutta. En osaa piirtää, en laulaa, mutta osaan olla empaattinen. Se on mun mielestä kyky, joka puuttuu liian paljolta nykyihmiseltä.

6.  Kerro lapsuudestasi, joku tarina, jossa jouduit hauskaan/yllättävään/omituiseen tilanteeseen.

Niitä on paljon! Vaikken suoranaisesti itse muistakkaan kaikkea.. Enolle on tullut tehtyä pienenä monia källejä: Vaihdoin aina enon tennispallot sukkamyttyihin niihin pallotorneihin, värjäsin salaa enon valkoisia sukkia vaaleanpunasiksi omilla punasilla sukkahousuilla, laitoin enon uudet, tylsät tenniskengät kuivuriin jolloin niistä tuli omasta mielestä paljon hienommat puolikuun malliset, sivussa olevien ilmatyynyjen ansiosta, enon makkarin seinällä oli myös maalattuna iso punainen ympyrä, mikä mielestäni näytti tylsältä joten piirsin sille permanentti tussilla silmät ja hymysuun :) Näistä hassutuksista voisin vaikka kirjottaa kirjan :D

 7. Jos voisit lopettaa työt, mutta varallisuutesi pysyisi ennallaan, mitä tekisit ajalla, jonka nyt käytät töihin? Jos et tee töitä, niin korvaa työ-sana opiskelulla. 

Jos olisi aikaa ja rahaa tulisi tyhjästä, perustaisin varmaan oman tankostudion. Käyttäisin aikaa myös enemmän läheisiin. 

 
 8. Oliko sinulla lapsena mielikuvituskavereita? Kerro niistä.

Ei muistaakseni, mutta muistan osanneeni lentää olohuoneen sohvalta vessaan katsomaan kun äiti kuivasi hiustenkuivaajalla tukkaa. Ja kyllä, edelleen olen sitä mieltä että varmasti lensin :D Eli mielikuvituskaverina on vissiinkin ollut Katto Kassinen :)

 9. Jos saisit elää jonkun elokuvan tarinaa, minkä elokuvan valitsisit ja kuka hahmoista olisit?

Olisin varmaan Twilight leffan Victoria vamppyyripahis siksi, koska oon aina halunnu tietää miltä tuntuu olla vampyyri kaikkine voimineen, TAI Harry Potterista Luna Lovekiva. Hyppäisin johonkin mahdollisimman epätodelliseen elokuvaan! :) 

  10. Mikä asia itkettää sinua?

Itken monille asioille, iloisille, surullisille, pelottaville, ahdistaville. Itken myös hyvin paljon muiden puolesta, oli siinäkin kyse ilosta tai surusta. Itken myös melkein kaikissa lasten leffoissa, ja muiskkakin leffoissa. Olen äärimmäisen tunteikas ihminen!

 11. Mitkä kolme taitoa haluaisit oppia? 

* Haluaisin oppia seisomaan käsillä. Tukevasti. Missä vaan. Miten päin vaan.
* Haluaisin oppia olemaan murehtimatta liikaa asioita.
* Haluaisin oppia olemaan tyytyväinen itseeni ja hyväksymään itseni sellaisena kun olen.


Kohta 3. 11 kysymysta haastan vastaanottajille.

1. Mikä on lempi vuodenaikasin ja miksi?
2. Kerro kolme asiaa mitä haluaisit tehdä/saavuttaa elämässäsi?
3. Mitä jääkaapissasi pitää olla AINA?
4. Mikä on lempi tv-sarja/elokuva, miksi?
5. Mitä ruokaa et voi sietää?
6. Onko sinulla outuja tapoja, jos on niin mitä?
7. Oletko matkustellut? Jos et, missä haluaisit käydä?
8. Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
9. Mikä on paikka jossa voit rentoutua?
10. Miksi teet juuri sitä työtä mitä teet/koulua mitä käyt?
11. Mikä on sinulle tärkeä biisi(t) ja miksi?


 Kohta 4: Kyselen, jos joku haluaisi tehdä tämän haasteen. Jos joku tarttuu, linkkaan hänen haastepostauksensa tähän alle.

Tässä kaikki tältä erää! Kirjotan seuraavaksi postauksen maanantain samoilusta Repoveden kansallispuistosta, kera miljoonien kuvien! :)