Viikonloppu meni siis mökillä kaveriporukan kanssa.. huh huh! On sekoiltu ja törttöilty.. ehkä jopa hävettävän paljon, hups! ;>
Viinahan on tunnetusti viisasten juomaa, ja valitettavasti itsehän en kuulu kyseiseen kategoriaan. Muistoksi mökki reissusta jäi äärimmäisen paha olo, mustelmia, kipeitä raajoja, ajateltavaa ja vaikka kavereitten kesken oltiin, niin kyllä se häpeä ja nolous sieltä muistoksi silti jäi! No, kerranhan sitä eletään! :D
Baby let´s party all night long, let´s make it last forever!
Sinnikkäästi parhauskaverin kanssa jaksaa vaikka kirjaimellisesti seuraavaan päivään, varsinkin kun vedot voitetaan mennen tullen ;) Pelkkiä huonoja muistoja ei sentään jäänyt; Skibbo, vanhat biisit, aamun pikkutuntien alaston jortsut, hauvat, vaahtokarkit, haaverit, niittivyöt, musiikki, risut, mahtava seura, naurun yliannostus, sauna, "mahtavat" pihvit, ja lööööööööv :D Eikä unohdeta tietenkään tankoa! Sehän on aina mukana!
Promillet tässä vaiheessa ei ollu vielä juuri mitään, safety first vai miten se meni !
Alladinkin pääsi koittamaan! Tällä turbanistilla onnistu jos jonkinnäkönen temppu, vaikka Diini keskitty lähinnä kuvaamaan tätä toista örvelöä <3
Pällinaama parhaillaan! :D
Varmaan pari tuntia meni naureskellessa ja hölmöillessä, mahtavuutta!
Mahtavuus tosin oli vasta edessä, sillä saatiin poijjaat mein tolppa leiriin, yksi niistä maailmanluokan voimanpesistä jopa uskaltautu kokeilemaan ;D
Seisominenhan on helppoa, siinä onnistuu jokainen, joka uskaltaa vähän ihoa paljastaa..
" sit puristat täst reisillä niin helvetisti!"
.. siellä oltiin ihan oikee oppisesti ilman räpylöitä kiinni, mutta kuvaajalla tais olla ajatukset jossain muualla (lue: lasi kädessä.)
Nää muuvit oli mitä parhaimmat ja lennokaimmat, huomaahan sen jo noista pohjelihaksista :D
Kiitos kanssa ihmisille seurasta!
Jos hypätään näin asiasta kukkaruukku filosofiaan, niin viikonloppu ja varsinkin arkeen ja töihin paluu on saanut mut tosissaan miettimään mitä mä haluun mun elämältä? Mä en tiedä. Emmä tiedä mitä mä haluun tehä isona. En ainakaan esimerkiks tätä työtä mitä nyt teen, tää syö mun sielua sisältä tää epätietosuus. Mulla on paljon asiota mitä haluun saavuttaa, mutta musta tuntuu että mun aika ei riitä. Vihaan kaikkea rutinoitumista, kaikessa asioissa. Mä en haluu tylsistyä joka päivä, mä tarviin jotain lennokasta ja spontaania mun elämään. Mulla on paljon asoita mun elämässä mitä rakastan, mutta mä tarviin mun elämään myös sellasta mitä mulla ei oo, ja mitä rakastan.
Jos miettii menneisyyttä, eilistä, huomista, tulevaisuutta, niin mulla on sellanen olo, että elämästä puuttuu jotain.. mä en vaan oo vielä saanu selville mitä. En sano, että mun tän hetkisessä elämässä olis mitään vikaa, mun tarvii vaan saada mun elämän palapelin palat kasaan.
Aivomadoista pieneen temppuilu pätkään; Olkanousu voimat on hävinny jonnekkin saharaan, ainakin tolla kerralla, vaivaset neljä! Neljä! Onhan niitä nyt menny tuplasti hitto vie! :D Mutta dead lifti kässärit sentää menee, niin yhellä kun kahella kädellä, JES! Ei niitäkään oo kauaa ootettu prkl!
Ja VIHDOIN jaksoin kiipee käsillä tolpan päähän, ja SUORIN JALOIN ^^ meinas tulla ikikrampit kumpaankin etureiteen, mutta perkele, jaksoimpa. Tosin, toi koti tolppa on aika matala että tais mennä fuskauksen puolelle ;D
Olkanousu maasta menee ihan melkein suorin jaloin, tangolta en menis vannomaan, pitääpä kokeilla.. ja mitähän vielä? Dead lift ayshoja on pakko treenata vähintään joka kerta tolpalla, on nimittäin huomattavasti paljon raskaampaa kun niitä ei oo tehny hetkeen aikaan :S
Nyt on paikko hoitaa loput yövuoro hommat pois alta, adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti