Repoveden Kansallispuisto

Pääsiäismaanantaina otettiin päivän patikka retki Repoveden kansallispuistoon. Puisto sijaitsee Kouvolan kupeessa, hetken matkan päässä Vekaranjärven varuskunnasta. Osa puistosta kuuluu Pahkajärven ampuma-alueeseen ja siellä on liikkumiskielto. Meiltä matkaa kerty Repovedelle reilut 170km. Matka suju kivasti, vaikka kirosinkin vihaamiani pilviä! Olin aivan varma että taivas on pilvenpeitossa kun päästään perille, ja auringonpaistetta saa vaan toivoa. Mutta toisin kävi! Perillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta<3

Ukko oli jo aikasemmin tutkinut reittejä, me päädyttiin viiden kilsan Ketunlenkkiin. Se kiersi osan Kapiavedestä, jonka varrella oli käsikäyttönen Ketun lossi, Lapinsalmen riippusilta ja miljoonat mahtavat maisemat! Onneks lähdettiin tälle reitille, mini-ihminen ei varmasti olis jaksanu hirveesti pidempää matkaa kävellä. Osa matkasta oli melko raskasta maastoa, ylä-ala-javaikkamitä mäkeä. Viiden kilsan matka tuntui viideltatoista!

Edellisenä iltana hokasin, että en omista mitään muuta lenkkarin tapasia ulkokenkiä kun superstarit ja converset. Kummatkaan ei siis soveltuvia maastoon saatika pitkään kävelyyn. Päätin sitten uhrata Niken salitossut ulkokäyttöön.. TOIMII! Oli tosi hyvä kävellä, eikä tullu jalat yhtään kipeiks. Vaikka nää kyseiset tossut on tosi pehmee pohjaset, oli ne mun mielstä parhaat kävellä kun mitkään muut :) Hyvä syy siis ostaa uudet, kivan väriset salikengät.. tai kahet!

 Vettä, vettä, vettä. Ihanat maisemat oli jo ensimmäisten metrien jälkeen kun päästiin parkkipaikalta :)

Vaikkakaan en osaa kuvata, tykkään kuvata. Luontoa, ihmisiä ja varsinkin toisten tankoilua. Yleensä ottaen kaikille reissuilla, on sitten ollu kyse etelän reissuista tai Norjan reissuista, aina oon kameran takana. Hyvin harvoin kameran edessä.. ellen temppuile :D

Puut oli tooodella korkeita! Ja oudonnäköisiä kun ei ollut lehtiä, vaikka tuntu ihan kesältä. Demon alias Demppa/Pönö/Möhö/Karvamöllikkä/Dingle ym. rakkaalla lapsella on monta nimeä, oli ihan elementissään kun sai juosta vapaana pitkin polkuja! Vaikka lemmikkieläimet olisi pitänyt pitää kiinni, välillä..vanhingossa(koko matkan) hän sai kyllä juosta vapaana. Aina kyllä laitettiin kiinni, jos tuli muita ihmisiä ja/tai koiria vastaan. Meidän karvakorva on kyllä niin kiltti ja tottelevainen, että sitä voi pitää irti vaikka keskustassa :)

Me kierrettiin reitti ns. väärinpäin, alotettiin lossin puolelta eikä riippusillalta. Tässä pällistellään Ketunlossia jolla piti päästä toiselle puolelle. Arvatkaa vaan kuka meistä kolmesta pääsi kiskomaan meidät toiselle puolelle? ;)

Hauska vehje! Talvella ei tosin käytössäm jostain kumman syystä! Pohdittiinkin, että onkohan yhtä hieno paikka jos menis käymään talvella? Onko kukaan käynyt? Osaako Mömmömaaria vastata tähän? :)

Toiselle puolelle kun päästiin, yritettiin ottaa yliällöttäväsöpöstely- varjokuva. Kuten kuvasta näkyy, se ei oikeen näytä pusuttelulta :D

Tällaisilla oransseilla pampuloilla oli merkitty reitit puuhu, ei päässy eksymään. Vaikkei sitä varmaan olis eksyttykkään kun oli oma Erä-Jorma mukana ;D

Kun päästiin toiselle puolelle ja ihmeteltiin oudonnäköisiä puita, selvisi reitin varrella olevista tietopläjäyshommeleista, että puita poltetaan reilun metrin matkalta (alhaalta ylös siis), metsäpalojen ehkäisemiseksi ?! Ja että palaneessa puussa asustavan eliöt/öliöt/mitälie pääsee kasvamaan.. aika oudolta kuullostaa :O No enivei, siellä oli ensinnäkin todella karun näköstä ja paljon poltettuja, eläviä puita!

Matka jatku, ja tultiin ihan erilaiseen metikköön;  Vähän kun Aarniometsään. Näkymä oli ihan kun jostain fantasia elokuvasta, ihan koskematonta metsää, paljon kaatuneita (ja muutama kaadettu)  sekä pystyyn kuolleita puita. Sammalta ja tiheetä pöpelikköä. Karvamöllikkä pyöri innoissaan täällä(kin!) maassa ja raahaili keppejä. Mini-ihminen kiipeili kaatuneilla puilla, ja tasapainotteli poseeraten :) Pithän se äitinkin poseerata, olis edes muutama kuva sieltä kameran toiselta puolelta :)

Matkalta löydettiin nuotiopaikka, missä päätettiin pysähtyä syömään evästä, vähentämään vaattetta ja ihastelemaan maisemia. Mielettömät maisemat järvelle! Sielu lepäs hiljaisuudessa ja auringonpaisteen lämmössä<3 Välipalaksi naukkailtiin eväsleipiä ja pähkinöitä.. ja ehkä muutama Pringlessi. Ihan vaan energian saamiseks! :D

Perinteiset urbaanitpoleilut piti kokeilla. Tällä kertaa testissä oli perhoskässäri ja krusifiksi :D

Eväät kun oli popsittu ja temppuilut temppuiltu, jatkettiin matkaa niille surkuhupaisille kallioille.. Matkalla nähtiin jo yks käärme.. kummasti alko koira vetämään vettä kohti, ja siellä se pällisteli! Onneks oli rantakäärme. Pelästys oli kun perkeleestä, mutta enemmän oli edessä! Kallion vierustalle kun päästiin, onneks mukavat kanssaretkeilijät varotteli kahesta käärmeestä polulla. Hirvee tömistely ja vauhdilla ohi. Paniikki alko jo kasvaa ja mieli teki autolle takasin!

Siellä mennään kärmespolulla.. Jylhät oli maisemat! Aurinko porotti täysillä kallioon ja kivikkoon, kas kummaa kun siellä muutamat sihisijät viihtyvät.

Tuli pikkasen nopeesti käpyteltyä silmä kovana kallioiden ohi! Mini-ihminenkin oli niin paniikissa, että hyvä kun ei taju lähteny!

Onneksi ei Koikelia päässy kärmekset purasemaan, vaikka hän kovasti koitti niitä metsästää :) Toinen pääsi autuaan  nautinnollisesti välillä pulaamaan veteen, voitteko uskoa, että hän on puolikas Rottweiler? :D

Matkan jatkuessa kohti makkaran käristyspaikkaa, törmättiin katkenneeseen puuhun. Luonnonvoimat oli näyttänyt mahtinsa kovalla tuulella.

Makkaranpaisto paikka oli tosi kiva. Kalliolla ihan veden ääressä. Alhaalla oli laituri, missä käytiin köllöttelemässä ennen ja jälkeen sapuskoinnin. Aurinko<3 Notskipaikalla oli puita valmiina, itse sai kirvestellä, oli myös aika monta perhettä ja pariskuntaa koiriensa kanssa, mutta hyvin mahduttiin kaikki. Toiset istuivat syömässä pöytien ääressä, toiset kalliolla samalla ihastelemassa maisemia.

Mahat täynnä makkaraa jatkettiin matkaa, ja mini-ihminen jäi lukemaan reitin varrella ollutta tietopläjäystä, tunteella luettiinkin ;)

Ei ollut mikään mummojen ylämäki, mikä tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan! Ihan hiki tuli reppu selässä ahertaessa mäkiä ylös nimim. en omaa minkäänlaista kuntoa!

Kun päästiin kallionpäälle, Möhöä ei vielä väsyttänyt yhtään! Piti siinä yksi pääsiäismunakin syödä, mikä oli ihan vahingossa ajautunut pakatessa repun pikkutaskuun ;> Ja piti taas kokeilla luontotankoilua, tällä kertaa vinon Vinvertin muodossa. Mitä nyt pari nirhaumaa tuli hauberiin..

Poluapitkin kun lähdettiin kävelemään kohti portaita alas, vastaan tulevat ihmiset varotteli taas käärmeistä. Mini-ihminen paineli jo edellä, eikä tietysti ymmärtänyt, kun kanssa retkeilijät varoittelivat englanniksi. Äkkiä hirveellä paniikkihuudolla lapsi takasin, ja taas silmä kovana nopeasti rappusille. rappusia kun lähdettiin laskeutumaan alas, niin sieltä se sihinä ja lhtien rapina vasta kuuluikin! Hyi että teki pahaa, ja meinasi paniikki iskeä! Mini-ihminen vieressä hokee ettei voi hengittää ja alkaa oksettamaan, oli pieni el paniik. Yritä nyt siinä itse olla panikoimatta ja skarpata toista ummet ja lammet juttelemalla! No, onnistuin olemaan siirtämättä omaa paniikkia mini-ihmiseen, ja päästiin kivikosta ohitse!

Kun päästiin vielä yhdestä kärmesepisodista, niin loppumatka riippusillalle menikin jo rattosammin. Matkan varrella oli tosi hienoja käppyrä puita! :)

Lapinsalmenriippusilta on kymmen metrin korkeudessa ja matkaa on about 50 metriä puolelta toiselle. Kyllä vähän jännätti, mutta yllättävän lungisti sen pysty kävelemään :)

Väsytti niin paljon kotimatkalla, että vedin pienet tirsat autossa.. sillä aikaa kuski kirosi pääsiäisen paluu liikennettä; aina ei mee nallekarkit tasan! :D 

Ihanaa laatuaikaa perheen kanssa<3